Sunnuntaina oli Islan vuoro päästä reissuun, kun auto suunnattiin pitkästä aikaa kohti Humppilaa. Pojat jäivät kotimiehiksi, vaikka Enzo ei meinannutkaan sitä millään ymmärtää...  Se kun on tottunut pääsemään mukaan aina ja joka paikkaan. Mutta tällä kertaa siis vain Isla oli onnekas ja tyttö nautti täysin siemauksin päästessään tapaamaan veljeään Jaroa.

"Hei kaikki, täältä tullaan rintakarvat liehuen!"

"Mehän ei ollakaan pitkään aikaan tavattu"

Ensin hiukan tutustuttiin ja siitä se sitten lähti

Ja vaikka Jartsi miten yritti Islaa liehitellä, niin Isla meni ja rakastui Ramokseen ;) Kun päästettiin kaikki koirat yhteen, niin ainoastaan Rampea Isla haastoi leikkimään - Ramos on näköjään sellainen herrasmies, että Islakin tykkää. Siitä nyt ei valitettavasti kuvia ole, kun ei kameraa ollut siinä vaiheessa enää käsillä, mutta ehkä joskus toiste. Vippelle ja Jukalle tuhannet kiitokset taas kerran, oli ihana käydä kylässä ja koko päivähän siinä taas vierähti mukavasti ;)

Kuten Hanna edelliseen kirjoitukseen kommentoi, Pete on tosiaan saanut karvaa häntään ja jalkoihin. Just niihinhän sitä eniten tarvitaan ;) Ensi kesänä ei kyllä voida ajaa turkkia noin totaalisesti pois, kun ei se näköjään pojalla enää kasva kunnolla takaisin. Noissa ylläolevissa kuvissa se ero näkyy parhaiten - Jarohan sai alkukesästä myös kesätukan, mutta on saanut karvaa myös ihan kivasti takaisin.

Enzolle noita näyttelyitä on nyt suunniteltu niin, että Hämeenlinnaan mennään reilun viikon päästä (johan oli muuten huima määrä leonbergejä sinne ilmoitettu!!) ja sitten on se perinteinen Voittaja-näyttely. Ja koska mulla ei turhan usein noita viikonloppuvapaita ole (tuo Voittaja osuu mun seuraavaan vapaaseen viikonloppuun...), niin me ollaan aikoinaan tehty periaatepäätös, että akselilla Pori-Hämeenlinna-Tampere-Helsinki on meidän näyttelyt eikä sen kauemmas lähdetä. Mä en yleensäkään ole kovin halukas "tuhlaamaan" vapaita viikonloppuja näyttelyihin, koska ne ovat ainoa tilaisuus tavata kauempana asuvia ystäviä (tuo Voittaja tehköön nyt poikkeuksen) eikä työviikonloppuina ole siis yksinkertaisesti mahdollisuutta lähteä sen kauemmas, joten homma on varsin yksinkertainen ;) Kivahan se joskus olisi käydä jossain kauempanakin, mutta kun ei vaan voi. Ensi vuoden näyttelyistä luultavasti Tampereen KV on ensimmäinen (aikaisintaan), mutta niitä ei ole sen pidemmälle mietitty. Ensin reissataan Kanarialle ja vasta sen jälkeen aletaan miettiä näyttelyitä ;)

Minille annettiin eilen kortisonipistos, koska astma ei vaan ottanut tokeentuakseen. Mini alkoi saada yskäkohtauksia ja mielestäni astmakohtauksetkin kestivät kauemmin kuin ennen. Lisäksi niitä tuli edelleen keskimäärin kerran päivässä, joten lääkäri päätyi kokeilemaan pistosta. Jos sekään ei auta, pitää tarkistaa diagnoosi eli tutkia lisää. Astmalöydöshän oli aivan selvä, mutta josko siellä sitten lisäksi olisi jotain muutakin. Mutta nyt mennään tällä eikä ainakaan neljään viikkoon nyt tarvitse Miniä tuolla astmapumpulla kiusata.