"Mikäs tää on?"
"Tällasta mä en oo ennen saanutkaan, maistetaas!"
"Joo-o, ei lainkaan hullumpaa..."
"Pahus, nyt se karkas. Kovin on liikkuvaista sorttia..."
"No ei se pitkälle pötkinyt, pitää syödä äkkiä pois ennenku ottaa lopullisesti ritolat ja jää herkut saamatta!"
Pete on lunastanut paikkansa meidän esikoisena varsin mallikkaasti. Taival ei ole aina ollut helppo enkä voi sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois - mieluusti olisivat saaneet kaikki Peten kärsimys- ja kipupäivät jäädä tulematta - mutta hetkeäkään en ole katunut. On tuo poika vaan niin mahtava ja taistelu on kannattanut. Tällä hetkellä Pete voi hyvin, mutta sillä on etu- ja takatassussa molemmissa 1 varpaanväli tulehtunut. Kipulääkkeen vähentäminen ei sitten loppujen lopuksi tosiaankaan sopinut sille, ja se kun ilmaisee kipuaan nuolemalla tassuja, niin tässä nyt mennään taas. Mutta tassut näyttävät jo paremmalle, tosin tämä ainainen kosteus ei auta asiaa yhtään. Peten yleisessä voinnissa tämä ei kuitenkaan näy, vaan poika painaa nuoren koiran tavoin pitkin metsää :) Myöhästyneet onnittelut siis rakkaalle pojullemme ja suuri kiitos kasvattajalle tästä hienosta pojasta - joka tosin on suureksi osaksi syyllinen siihen, että näitä on nykyään kolme ;)
Lauantaina suuntasimme Hämeenlinnan ryhmänäyttelyyn. Ekaa kertaa en ehtinyt töiden jälkeen edes käydä kotona, vaan Kari tuli hakemaan suoraan töistä ja lähdettiin ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Hyvissä ajoin oltiin kuitenkin perillä ja Satu-kasvattajakin oli jo Esterin kanssa saapunut paikalle. Enzolla oli taas ihan oma show menossa ja kehän laidalla nähtiinkin varsinainen rasavilliralli ;) Enzo kun rakastaa kaikkea ja kaikkia ja tietysti rakkauden kohteisiin pitää päästä tutustumaan. Ja paikallaan ei jaksa olla, koska se on ihan tylsää. Ja tytöt - oi ne on niin ihania! Montakohan kertaa kuultiin päivän aikana narttujen omistajilta, että "ei tällä kyl pitäis juoksua olla"... Juu ei se haittaa Enzoa, Enzo on viriili nuorimies, joka tsekkaa kaikki potentiaaliset ehdokkaat tarkkaan, vaikkei just sillä hetkellä sattuiskaan käymään flaksi.
Minnan ja Jannen mukana saapui tällainen maskotti tutustumaan näyttelyelämään.
Kertakaikkiaan valloittava Viivi (Yestas Florenza)
Lopulta katsoin paremmaksi siirtyä vähän syrjään ennen kehään menoa, ettei poika vallan riehaannu. No, kehässä nähtiinkin sitten taas ihan toinen koira, jota sai houkuttelemalla houkutella juoksemaan. Meni se nyt "hiukan" paremmin kuin Helsingissä viimeksi (huonommin ei kyllä voiskaan mennä), mutta treenata kai pitäisi. En vaan tiedä, miten treenata, kun kotona se juoksee tosi mallikkaasti.
(Kuvaa on vaalennettu aika paljon, ei riitä meidän kameran ominaisuudet oikein hallissa kuvaamiseen)
Kaikesta huolimatta Enzo sai vaaleanpunaisen nauhan, upeasti voitti luokkansa ja siirryttiin odottelemaan PU-kehää. PU-kehässä Enzo menestyi hienosti, tuli kolmanneksi ja sai vara-sertin. Komea Veikka oli toinen, sai kolmannen sertinsä ja muotovalion arvon. Onnea Veikka ja Minna!!! Näinhän sen just toivoo menevän - sertti menee sille, jolla sille on jotain käyttöä :) Ollaan todella tyytyväisiä Enzon menestykseen ja arvostelu oli mun mielestä tosi hyvä. Oli kiva huomata, että edelleen Enzo on tosiaan kaikkien kaveri eikä yritä uhitella kenellekään. Kesällä oli pari tapausta, kun poika sai hiukan silmilleen ja mietin, että mitenköhän käy, mutta hyvin kävi ja nytkin Enzo päästi erilaisia ääniä vaan silloin, kun ei päässyt jotakuta moikkaamaan. Eihän se nyt ihan kaikkia ohikulkevia koiria yritä tervehtiä, mutta jos joku pysähtyy lähelle, niin Enzo on kyllä takuulla paikalla. Ja eräs merkkivärinen hoffi sai taas saman reaktion aikaan - "toi on Lara, ton kanssa leikitään" ja ihmetys on suuri, kun toinen ei reagoi mitenkään. Mutta selvästi siis erilainen suhtautuminen kuin muihin ohikulkeviin koiriin. Oli mukava päivä, kiitos kaikille seurasta ja onnittelut kaikille menestyneille!! Erityiskiitos Enzon kasvattajalle Sadulle, oli kiva nähdä! Loppuun vielä Enzon Esther-sisko kehässä
Esteri oli jättänyt vähän karvoja kotiin, mutta todella kaunis tyttö :)
Kommentit