Johonkin kummasti katoaa päivät ja lisäksi olen tullut tosi laiskaksi istumaan koneella, mutta tässä nyt taas jotain juttuja...

Keskiviikkona otin pitkästä aikaa lenkille kameran mukaan ja sitä kuvasatoa tulee tässä.

Enzo

Pete

Ja molemmat pojat

Isla

Ja Isla...

Lasten teki niin kovin mieli pellolle, että käytiin pieni pyrähdys tekemässä

Pojat - yllättäen Enzolla on risu

vas. Isla, oik. Enzo

vasemmalta Isla, Pete, Enzo

vas. Isla, Enzo, Pete

Enzo

Pete

Enzo

Ja metsäänkin päästiin, tässä Isla

Isla

Pojat - Enzolla Islan väijytys menossa

Grande törmäys

Pete

Enzo

Ja allaolevat kuvat on Islan ja Enzon tikkuleikistä ;)

Erotuomari-Pete saapuu paikalle (taitaa olla jopa jo kiire...)

Erotuomari suoritti kuitenkin vain ohimarssin (tai -laukan) mutta kai silläkin oli tarkoituksensa...

"Mahdetaankohan mua tarvita taas kohta?" tuumii Pete

"Kyllä ne pärjää!"

Pete kotiterassilla

Isla (Islan turkki on steriloinnin jälkeen mennyt aika hankalaksi... Se on jatkuvasti sen näköinen, että kaipaa harjausta vaikka olisi just harjattu ja toisaalta menee tosi helposti ja nopeasti takkuun, joten sitä on myös koko ajan harjattava)

Enzo (Ja Enzon turkki taas on todella käyttäjäystävällinen ;) Vaikka jätkä rymyää pitkin metsiä ja tuo karvoissaan mukana aina osan metsästä kotiinkin, ei turkki juurikaan takkuunnu. Toki se on paljon Islan turkkia lyhyempikin, mutta kun housukarvatkin pysyy auki. Tällainen turkki Petelläkin oli ennenkuin sairastelu alkoi, ja tällainen sen mun mielestä pitää leonbergillä ollakin.)

Ja koska meillä on nämä kaksi jääräpäätä, joiden molempien motto on "periksi ei anneta", niin näitä taistelulajeja jatkettiin illalla sisällä.

Tällä kertaa erotuomari ei viitsi edes vaivautua, vaan nukkuu patjallaan :)

"Höh, aina ne naiset vie voiton..." Enzo masentui ;)

Torstaina meillä olikin pihatalkoot, siis mulla ja mun kolmella pikku apulaisella. Haravoitiin pihaa ja haravoimista tuossa tosiaan riittää. Ja uskokaa pois, on käsittämättömän palkitseva tunne, kun saa ison lehtikasan aikaiseksi ja sitten tulee kolme torpedoa "tattararattararattara-kabuum" ja kasa on levinnyt. Torpedojono kääntyy ympäri, ja joukkoa johtavalla Enzolla on silmissään teletappi-ilme "uudestaan", mutta tällä kertaa mamma on nopeampi ja karjaisee kauniisti "Ei enää!" ja kaikki ilo kolmen pienen leonbergin elämästä on mennyttä (kunnes löytyy pallo, tai keppi, tai laudanpätkä, tai leluörkki tai jotain ihan muuta). No, tätähän sattuu eikä varmaan olla ainoita ;)

Mini kävi taas perjantaina lääkäritätiä moikkaamassa, kun ei tunnu lääkitys tehoavan. Mini on saanut ihan selviä yskäkohtauksia (siis erilaisia kuin astmakohtaukset) ja aika voimakkaita, koska lopuksi se melkein oksentaa. Lisäksi se on aivastellut tosi paljon ja astmakohtauksissakin tuntuu, niinkuin olisi myös limaa joukossa. Noita astmakohtauksiakaan ei siis pitäisi tulla, koska kortisonipiikistä on vasta 2 viikkoa ja sen pitäisi vaikuttaa 1-3 kuukautta. Joten siis lääkäriin ja otettiin verikokeita, sekä lisäksi ultrattiin sydän (sydämestä kuuluu edelleen sivuääni). Sydämessä ei ole vikaa, keuhkovaltimo on hiukan laajentunut mikä on tyypillistä astmaatikolle, ja tulehdusarvot olivat hiukan koholla. Minillä on nyt 10 päivän antibioottikuuri, minkä jälkeen aloitetaan suun kautta kortisonilääkitys ja siihen lisähoidoksi tulee hengitettävä kortisoni ja vielä keuhkoputkia laajentava yskänlääke. Näillä nyt mennään ja toivottavasti aletaan saada tuloksia. Ekaa kertaa muuten multa kysyttiin lääkärissä, että tutkitaanko kaikki vai vaan osa. No, toisaalta ei Mini ole ennen mitään sairastanutkaan ja koirilla on vakuutukset, joten eipä ole tarvinnut miettiä. Tai no ei tarvinnut nytkään vaan kaikki tutkittiin, mutta tietty on fiksua lääkärin kysyä. Mä olen kyllä ollut todella positiivisessti yllättynyt tuosta Minin lääkkeiden ottamisesta. Olin ihan varma, että tablettilääkitys ei tule ikinä onnistumaan vaan meillä on seuraavat 5 viikkoa pelkkää taistelua, mutta ei. Kunhan pillerin saa suuhun, niin se menee alaskin - edellyttäen, että ehtii silittää kaulasta ennenkuin pilleri pulpahtaa ulos. Mutta tosi kauniisti on siis mennyt - toivottavasti menee jatkossakin.

Tällaisia nyt meiltä taas tähän hätään :)