Suuri kiitos kaikille, jotka ovat muistaneet meitä ihanin kuvin :)

Kennel Gopplosin kengurut, Maija

Kennel Houdini´s, Enzon isä Fazer (taitaa olla kuvassa tuo vasemmanpuolimmainen...), Marie Ahlgren

Kennel Karhuahon, Jonna ja Jani

Kennel Belunan, Arja ja Harry

Kennel Besaroon, Marika ja Pentti

Marja-Liisa, Pontus ja Amigo

Sunnuntaina käväisimme Helsingissä Voittaja-näyttelyssä, jonne olikin ilmoitettu paljon leoja. Me tosin ei jaksettu katsoa kuin urokset (ja sekin vaan toisella silmällä, kuten aina, kun tavataan tuttuja näyttelyssä) ja Enzo oli ilmoitettu nuoriin uroksiin. Poika vaan ei edelleenkään näytä sitä ihanaa liikkumistaan kehässä - mä en voi uskoa, että tuolla virtapiikillä lukee arvostelussa, että liikkeestä puuttuu riittävä draivi. Ei sillä, se oli täysin todenmukainen arvostelu siihen nähden, mitä kehässä nähtiin. Kun ei nappaa, niin ei nappaa. Se on sääli, koska Enzo muuten nauttii näyttelyssä olosta - paitsi siis siellä kehässä ;) No joo, mutta arvostelu tulee Enzon sivuille, jahka ehdin ja tyytyväisiä me siihen oltiin eli hyvän arvostelun se mielestäni sai - tuo liikkuminen vaan harmittaa. Tuloksena siis EH ja kaunis kiitos kaikille, jotka tulitte kehän jälkeen Enzoa kehumaan - se on meidänkin mielestä tosi hieno poika :)

Tosi kiva oli nähdä niin paljon upeita koiria kehässä ja kehän laidalla, ja erityisen ihanaa oli tavata Peten Tzinkkari-veli ihan livenä!! Harmi, kun kamera jäi kotiin - paljon on veljeksissä samaa näköä, vaikka Tzinkkari onkin paljon Peteä tummempi. Paljon terkkuja Marialle ja kesäkarva-Tzinkalle ;) Kiitos kaikille seurasta, oli oikein kivaa jutella taas tuttujen kanssa pitkästä aikaa! (Kuten huomaatte, ei nyt irtoa mitään kovin järjellistä - kirjoittaja jännittää vaan huomisia Enzon terveystutkimuksia...)

Kotiin tullessa oli tuon meidän tien varressa irrallaan koira - jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä näin saman koiran valtoimenaan juoksentelemassa pitkin tietä ja vielä tosi vaarallisessa paikassa. Vastaan tuli auto, ja vaikka Kari näytti sille hätävilkkuja, niin ylihän se silti meinasi ajaa :( Koira ei siis kuitenkaan alle jäänyt, mutta en sitä kiinnikään saanut - sinne se katosi pimeään metsään, taisi pelätä raukka, vaikka ihan nimeltä kutsuin. On tosi surullista, että koira pääsee tällä tavalla juoksentelemaan - ketään ei näkynyt sitä etsimässä eikä kukaan sitä mistään huutanut - liekö edes huomattu koiran olevan reissussa. Oli sillä tosin onneksi edes heijastinvaljaat päällä, mutta ei hihnaa. Toivottavasti ei ole jäänyt valjaistaan mihinkään kiinni. Kari kysyi jälkeenpäin, että mitä olisin sille tehnyt, jos olisin saanut kiinni, mutta enhän mä tiedä. Ei se tuntunut olennaiselta jutulta siinä kohtaa. Enzo meillä oli autossa eli sinne ei olisi voinut vierasta urosta lykätä,  mutta ainahan Enzon olisi voinut käydä viemässä kotiin ja sen jälkeen lähteä kuskaamaan tätä vierasta koiraa kotiin. Mutta sinne se jäi - toivottavasti pääsi kotiinsa.

Mutta nyt aletaan toden teolla jännittää sitä huomista, niitä kuulumisia sitten myöhemmin :)